Metsäni on kirkkoni
Sunnuntaiaamun tunnelmia Mustikkarinteeltä.
Auringonnousu Mustikkarinteen metsätilalla.
Aamun usva ja matalalta nouseva aurinko loivat kappelin takapihalle. Eilisillan vauhti on poissa, tänään lepäävät oravat, palokärjet, mökkiläiset ja me. Taivas on hiljainen tänä aamuna. Ehkä muuttoa valmistelevat hanhetkin ovat löytäneet järjestyksen, eilen tuntui olevan aika lailla vielä hämmennystä parveen muodostuksessa, kuka kenen jälkeen, missä järjestyksessä, mihin suuntaan. Matkalle lähtö on aina stressi, passit ja kaverit hukassa.
Sidoin kesän viimeisistä niittykukista kimpun. Löysin havuntuoksun ja kirkkaat värit. Daaliat ja laventelit jatkavat kukkimista mutta sävy on jo eri. Tummempi, syvempi, hiljaisempi.
Rauhallisen aurinkoista sunnuntain aikaa Mustikkarinteeltä, voi hyvin.
Viikonlopun kimppuun sidottiin kesän viimeisiä niittykukkia ja oman tilan daalioita, pihlajaa ja männynhavuja.