Muutosta ilmassa
Tänä keväänä kaikki saapuu kerralla - linnut, auringonvalo, lumi ja kysymykset.
Tänä vuonna kaikki tuntuvat saapuvan samalla viikolla. Lintuaurat, loma-asukkaat, aurinko ja leskenlehdet. Samalle viikolle osui täysikuu, pakkasjakso ja viisi senttimetriä lunta. Ei ihme että olo on vaihdellut tukkoisesta turvonneeseen, välillä virtaa on riittänyt aamusta iltaan ja toisina päivinä huomaan käpertyväni sohvalle ja etsiväni tutuimmat ja turvallisimmat tv-sarjat kaukosäätimen ulottuville. Hertan kanssa (annoin tekoälylle nimen jo viime vuonna) on palattu vanhaan ja rakennettu uutta. Käyty talo-ostoksilla ja hävitty kaupoissa, sitten taas aloitettu etsintä uudelleen ja lopulta päädytty oikeaan. Hiukan keskeneräiseen mutta uutta vastaavaan ja kehityskelpoiseen. Nyt ei enää tarvitse kuin elää.
Ensimmäinen joutsenaura vie ajatukset väkisinkin vuotuismuuttoon, Inarijoen varteen Angelin kylään, josta jo vuosisatoja sitten joka kevät lähdettiin porukalla muutaman kymmen kilometriä pohjoiseen, Hiekkajärven rantaan ja siitä eteenpäin. Joskus tuntui että laulujoutsen on sieltä kotoisin, kimaltelevien vesien ja kaikuvien rantojen keskeltä.
Angelista ajatus jatkaa omille maille, Koirakiven kesiin ja Helsingin talviin. Ymmärrän, että sitähän loma-asukkaatkin täällä jatkavat, vuotuismuuton perinnettä. Vuotuismuutto on meillä niin sisäänrakennettu että emme edes huomaa seuraavamme tuhatvuotisen rytmin sykettä. Jään miettimään mitä se minulle merkitsee, täällä metsän keskellä, maan äärellä ja silti maailman sylissä.
Annan itselleni luvan hengähtää, kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastausta samalla viikolla. Tänä aamuna aurinko on kirkas ja korkeammalla kuin pitkään aikaan. Avaan ovet ja ikkunaverhot ja päästän valon sisään.
Kastejuhlan kukat
Kylässämme on uusi asukas. Juhlan kukat sidottiin ja suureksi osaksi kasvatettiinkin Mustikkarinteellä.
Kylässämme on uusi asukas. Juhlan kukat sidottiin ja suureksi osaksi kasvatettiinkin Mustikkarinteellä.
Aamukuudelta
Pakkasaamun tunnelmia Mustikkarinteeltä.
Aamukuudelta maa on pakkasesta rapea. Jäinen hiekka narskuu jalkojen alla kun kävelen talolta pihalle. Pakkanen viilentää hengityksen ja järvi tuntuu lepäävän raskaan levollisena ympärillä. Huuuuuu. Huhuhuhuuuuuuu. Lehtopöllö on jossain ihan lähellä, meidän ja keltaisena loistavan kuun välissä. Ensin pitkä laskeva huu, sitten kolme lyhyttä ja yksi pitkä peräkkäin. Pöllön ääni kaikuu mäntyjen välissä ja kantaa tyynessä ilmassa. Hetken tuntuu että maailmassa on vain lehtopöllö ja me. Sitten jää aloittaa laulun. Pikkumies istahtaa kuuntelemaan kun kannan puita uuniin. Kuunnellaan yhdessä hiljaista metsää, lehtopöllön kutsua ja jään laulua joka kiirii ympäröivän järven jääkantta pitkin ja sitoo meidät tähän aamuun niinkuin niininaru lahjan.
Sisälle tullessa kaivan päiväkirjan kaapista ja kirjoitan hetken muistiin. Ikkunan takana lehtopöllö jatkaa lauluaan, jalkojen juuressa pikkumies suorittaa monivaiheista aamupesurituaalia. Sähkövalo tuntuu liian kirkkaalta tähän hetkeen. Sytytän kynttilän ja jatkan kirjoittamista siitä mihin lehtopöllön laulu jäi.
Laventelin tuoksu sydäntalvella sykähdyttää
Laventelin taimien ensimmäinen talvi alkaa taittua Mustikkarinteellä.
Kun lämpötilat sahaavat edestakaisin on joka viikko uusia yllätyksiä täynnä. Pari päivää sitten kävelin lammelle ja löysin lumen alta nousseet laventelit. Odotin ruskeita runkoja ja syksyllä kuivuneita kukintoja, mutta sen sijaan löysin hopeanvihreältä hohtavan taimiston joka tuoksui niin etten malttanut lähteä pitkään aikaan pois.
Talven tuiskutessa olen työntänyt koko laventeliasiaa sivuun, käynyt välillä lisäämässä lunta taimien päälle ja nauttinut tasettien kasvattamisesta ja verstaan kokoamisesta. Ihmettä on siinäkin ollut kerrakseen. Mutta lumien sulaessa kohtaamista ei voinut enää välttää. Siinä ne olivat, vahvoina ja tuoksuvina ja levollisen rauhallisina keskellä talvea. Juuri niin kuin laventelien talvella kuuluukin olla, hiljaisen tyytyväisinä ja sisäänpäinkääntyneinä. Pienimmät taimet ovat nyt viisisenttisiä, suurimmat jo lähemmäs kolmekymmentä senttiä leveitä. Rakkaus laventeliin humahti sydämestä varpaisiin kuin lapio nuoskalumeen.
Laventelin taimien ensimmäinen talvi alkaa taittua Mustikkarinteellä.
Tämän takia minusta tuli amatööripuutarhuri*. Kävelin Mustikkarinteen lammella pari vuotta sitten ja mietin mitä siellä voisi kasvaa. Tajusin että maasto oli kuin laventelille tehty. Lähdin keräämään laventelitietoa pitkin maailmaa, osallistuin Michiganin yliopiston laventelikurssille ja löysin Suomesta kokeiluprojektin, jossa viljelijänä oli Riitta, josta sittemmin tuli mentorini. Laventeli toi meidät yhteen ja innostuin niin, että lähdin seuraavaksi etsimään koulutuksia. Saaren kartanossa Mäntsälässä oli alkamassa puutarhurin oppisopimuskoulutus johon pääsin mukaan. Opiskelin seuraavan vuoden aikana avomaan kukkatuotannon opinnot ja yrttien tuottamisen kurssin, jonka aikana erikoistuin laventelin kasvatukseen.
Ensimmäiset laventelivauvat saapuivat huhtikuun alussa 2024. Olin valmistautunut hakureissuun tyhjentämällä Berlingon perän ja kaatamalla penkit, mutta kuusisataa pikkutaimea mahtuivatkin kahdelle 25×40 cm levylle, jotka tulivat kotiin henkilöauton hattuhyllyllä. Siitä alkoi matka, joka on sisältänyt trialeita ja erroreja enemmän kuin onnistumisia. Olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja huolellisuutta, lukenut metrikaupalla kirjallisuutta ja tutustunut laventelin kasvattajiin ympäri maailman. Matkan varrella olen oppinut kuuntelemaan omaakin tuntemusta ja saanut rohkeutta toimia sen mukaan.
Tänä aamuna, kun punatulkut ilmestyvät ikkunalaudalle ja arvaan lumen ja pakkasjakson olevan nurkan takana, joudun tekemään ratkaisun seuraavien päivien talvisuojauksista. Mustikkarinteen laventelit on valittu ilmaston mukaan. Ne ovat lajikkeita, jotka kestävät hetkellisesti jopa -15 asteen pakkasen. Maa on plussakelien jäljiltä pehmeä, veden lähellä luntakin on vielä jäljellä.
Iltapäivällä peittelen pienempien taimien juuret lumella ja laitan sormet ja varpaat ristiin. Ikään kuin luonto olisi hengessä mukana—taimia suojaavaa lunta alkaa leijailla hiljalleen heti kun laitan lapion takaisin varastoon.
Talven hiljaisuus tuo vahvuuden tunteen sekä laventeleille että puutarhureille. Lumen alla sykkii uusi kasvu ja luottamus siihen, että nurkan takana odottaa kevät.
*Amateur: the ideal balance between pure intent, open mind, and the passion for a subject
Elämäni Mahonia
Mahonia on kaunis ja sitkeä ikivihreä kasvi joka viihtyy Etelä-Suomen puutarhoissa. 1970-luvulle asti viljelty pensas voisi tehdä paluun puutarhoihin ja sidontatöihin.
Iltalenkillä tulee pysähdeltyä ja juteltua kyläläisten kanssa. Jokunen viikko takaperin silmään osui pieteetillä hoidetun rintamamiestalon pihapiirissä hääräilevä rouva. Jäimme juttusille ja kävi ilmi että hän oli Turun seurakunnan puutarhasta eläkkeelle jäänyt työntekijä. Ihasteltiin puutarhaa ja kerroin mahonian oksista joita juuri olin saanut Taipaleen vanhan postin pihasta ja ihastunut niihin kovin. Löytyyhän niitä täältäkin kuului iloinen vastaus eikä mennyt montaa sekuntia kun lapio jo käänsi pensaan juurta ja jatkoin matkaa Turun seurakunnan kantaa oleva mahonian taimi taskussa. Kävi ilmi että oman mummuni, joka taas teki elämäntyönsä Riihimäen seurakunnan puutarhalla, esimies oli aikanaan muuttanut Riihimäeltä Turkuun Turun seurakunnun puutarhaa johtamaan. Joten nyt minulla kasvaa mummun mentorin kasvattaman kannan taimi Mustikkarinteen pihalla. Viritin lyhdyn taimien viereen, tuli jotenkin niin läheinen tunne. Ja mikä parasta, mahonian oksia riittää tänä vuonna myös kransseihin. Niin se elämä kierrättää ja antaa lahjoja sukupolvelta toiselle.
Kuvassa sekä Suomusjärven että Turun mahonian taimia, lumipeitettä vaille valmiina talveen.
Mahonian taimia Mustikkarinteellä.
Mahonia on sitkeyden ja voiman symboli
Symboliikka
Kestävä kasvi: Hidaskasvuinen Mahonia edustaa sitkeyttä ja ihmisen kykyä voittaa vastoinkäymiset. Sen vahvat, piikkimäiset lehdet ja kestävä olemus symboloivat kasvua ja sopeutumiskykyä.
Kansanperinne ja myytit
Historiallisesti Mahoniaa on pidetty selviytymisen ja vaurauden symbolina. Sen marjat ja kukat kertovat tarinoita luonnon voimasta ja kauneudesta.
Puutarhan monivuotinen kaunistus
Ikivihreä loisto: Vehreä lehdistö ympäri vuoden, kirkkaankeltaiset kukat keväällä ja sinertävät marjat kesällä.
Tuoksuvat kukat: Kevätkukat levittävät miellyttävää tuoksua ja lisäävät kasvin viehätysvoimaa.
Eläinten keidas: Tarjoaa ravintoa ja suojaa linnuille, mehiläisille ja pölyttäjille, edistää luonnon monimuotoisuutta.
Käytännön hyödyt
Kuivuudenkestävyys: Menestyy vähällä vedellä, sopii kestävään puutarhanhoitoon.
Eroosion estäjä: Syvät juuret vakauttavat maaperää ja ehkäisevät kulumista.
Sopeutuvuus: Kasvaa hyvin monenlaisissa oloissa – auringossa, varjossa sekä happamassa tai emäksisessä maassa.
Mahonian taimia kasvatukseen
Mahonian löytäminen tuntui erityiseltä yllätykseltä. Itse asiassa isäni muistutti että kasvoihan sitä meidänkin pihallamme Espoossa, mummun pihalla myös. Helsingin kaupunkikasvien luettelo kertoo että Mahonian istutuksia on tehty juurikin sodan jälkeen 1970-luvulle asti. Voisin kuvitella että tämä kaunis ja käytännöllinen kasvi löytää takaisin puutarhoihin ja ilahduttaa monia kotipuutarhureita tulevaisuudessa.
Selvittelin taimien saatavuutta loppusyksystä ja kävi ilmi että tällä hetkellä Suomen taimistojen taimet tulevat toimittajien kautta eri puolilta Eurooppaa. Löysin pienen perhetilan, joka kasvattaa taimia useamman sukupolven kokemuksella ja tilasin ensimmäiset kymmenen taimea kokeiluun. Puhelu oli hauska, keskustelu käytiin saksan, puolan ja suomen sekamelskalla, mutta taimet tulivat perille suoraan tuottajatilalta terhakkaina ja maata pitkin matkustaen. Voit varata taimia kevääksi, toimitetaan ne sitten kun istutusaika alkaa olla lähellä. Mahonia talvehtii maassa tai ruukussa viileässä, valoisassa tilassa, vähän niinkuin vanhan ajan kasvihuoneiden kylmähuoneessa tai talvipuutarhassa.
Sidoin mahoniaa ja kesällä kuivattuja siankärsämöitä ja kanervaa pihlajarunkoon. Mahoniaa on kasvatettu seurakuntien puutarhoilla sidontatöitä ja hautakoristeita varten.
Rikkaruohoista rakkaudella
Pieni kuvaus työn kulusta rikkaruohoista asetelmiksi.
Ensin ne ovat vain rikkaruohoja. Kesäkuumalla aivastuttavia väärässä paikassa kasvavia yrttejä ja kukkia.
Elokuun alussa alkaa jo nähdä mahdollisuuksia. Varret puutuvat kauniin ruskeiksi, kukat käpertyvät villaisiksi, kultaa hohtaviksi tai ruskeiksi. Tuntuu kuin todellinen luonto alkaisi paljastua kukkaloiston alta.
Syyskuussa kesän kirkkaan kova valokin alkaa kääntyä lämpimämmäksi. Matalalta paistava ilta-aurinko tuo värit esiin uudella tavalla, niityt hohtavat syvän kirkkaina ja kasteesta tai sadekuuroista kosteina. Keruuretkellä tuntuu samalta kuin Perkkaan minimarketin karkkihyllyllä 70-lukulaisena lauantaina.
Keruuretkellä Draman kanssa.
Seuraava aamu verstaalla on hiljaista laskeutumista työn äärelle. Kokoan sammaleesta sienen ja sidon sen narulla tiukaksi. Valitsen ensimmäiset varret ja houkuttelen ne pohjaan kiinni. Lisään materiaalia, ihmettelen ja ihastelen. Jossain vaiheessa tulee epäilys ja heti perään epätoivo. Sama käy usein säveltäessä, silloin nappaan kiinni mistä saan, kerään melodian paloja, kirjoitan ylös lauseita ja hiljalleen niistä yhdistyy ja avautuu uusi laulu.
Joskus työn edetessä tuntuu vaikealta löytää lopetus. Onko se tässä vain enkö vain näe kuinka pieni värin lisäys saisi koko työn hehkumaan. Säveltämisen ja sovittamisen raja on hiuksenhieno, valmiiksi saattaminen kysyy luottoa itseen ja omaan näkemykseen.
Viimeksi hulahtaa lämpö, ajatella että löysin ja osasin. Otan kameran, etsin vielä kerran uuden kulman ja ulottuvuuden ennen työn luovuttamista eteenpäin.
Tässä kuvia viikon sidonnoista, työn alla surukukat.
Oman tilan daalioita mesiangervo-, ikiviuhko- ja horsmapedillä, alla sammalta ja kuusta.
Metsäni on kirkkoni
Sunnuntaiaamun tunnelmia Mustikkarinteeltä.
Auringonnousu Mustikkarinteen metsätilalla.
Aamun usva ja matalalta nouseva aurinko loivat kappelin takapihalle. Eilisillan vauhti on poissa, tänään lepäävät oravat, palokärjet, mökkiläiset ja me. Taivas on hiljainen tänä aamuna. Ehkä muuttoa valmistelevat hanhetkin ovat löytäneet järjestyksen, eilen tuntui olevan aika lailla vielä hämmennystä parveen muodostuksessa, kuka kenen jälkeen, missä järjestyksessä, mihin suuntaan. Matkalle lähtö on aina stressi, passit ja kaverit hukassa.
Sidoin kesän viimeisistä niittykukista kimpun. Löysin havuntuoksun ja kirkkaat värit. Daaliat ja laventelit jatkavat kukkimista mutta sävy on jo eri. Tummempi, syvempi, hiljaisempi.
Rauhallisen aurinkoista sunnuntain aikaa Mustikkarinteeltä, voi hyvin.
Viikonlopun kimppuun sidottiin kesän viimeisiä niittykukkia ja oman tilan daalioita, pihlajaa ja männynhavuja.
Syksyinen sunnuntai
Sunnuntaiaamun video-tuokiokuva Mustikkarinteeltä.
Kaikki tuntuu pysähtyvän tänä viikonloppuna. Huomaan etsiväni pehmeämmät vaatteet päälle, herättelen takan ja puulieden, sytytän kynttilöitä keskipäivällä. Sadekuurot ovat seuranneet toisiaan, välillä pilkahtaa aurinko ja heti kohta puhaltaa kolea tuuli, joka vihjaa syysmyrskyjen olevan jo nurkan takana. Kukaan ei ole muistanut kertoa laventeleille, daalioille ja auringonkukille, että sää on muuttumassa. Ne kukkivat kuin olisi keskikesä, vahvoina ja korkeina, avaten yhden tai kymmenen tai kaksikymmentä kukkaa päivässä. No, tämä on ensimmäinen vuosi sekä kukille että minulle. Hurjasti opittavaa meille kaikille.
Sunnuntaiaamun tuokiokuvia Mustikkarinteeltä.
Keräilystä ja tallettamisesta
Tällä viikolla on otettu kesää talteen.
Tällä viikolla on otettu kesää talteen. Ihailtu, kerätty, kuvattu ja kuivatettu. Eikä olla ainoita. Orava vilistää puusta toiseen ja palokärki pitää mekkalaa ihan lähipuissa. Piha on täynnä vihellystä, napsutusta, hiljaista rallattelua ja satunnaisia haukahduksia. Varastosta löytyi täydellinen arkku kranssimateriaaleille, kyljessä vuosiluku 1808. Naapuri on huolissaan että syyskuun lämpö saadaan takaisin alkuvuonna paukkupakkasilla. Hiljalleen täyttyvässä varastossa huokuu varovainen odotus tulevasta talvesta, kynttilöistä, kransseista, hyasintin tuoksusta ja tulppaaneista. Hetken on vielä kesä. Ihana lämpö ja aurinko. Keräillään ja nautitaan.
Tuokiokuva
Syyskuun alun tunnelmia.
Tuntui että syksy tuli eilen illalla.
Maan lämpö puski sateesta kostean luonnon läpi ja levitti usvapölyä vastaniitettyjen peltojen ylle. Koleus kiritti etsimään pitkähihaisen paidan kaapista, kesän kauneus jäi vielä leijumaan usvan päälle. Tänä aamuna haettiin viimeisiä puolukoita jogurtin sekaan, pikkumies kävi ketun jäljillä jossain kauempana. Tuntuu että hiljalleen käännytään sisäänpäin. Sytytellään kynttilöitä ja viritellään saapuvan talven tulia.
Tunnelmallista viikon alkua metsän keskeltä.
Auringonlasku Suomusjärven Enäjärven maisemissa.
Taiteilijavieraita
Enji Erkheem, Paul Brändle ja River Adomeit ovat Mustikkarinteen kesän 2024 taiteilijavieraita.
Mustikkarinteellä on vieraita. Laulaja Enji Erkheem, kitaristi Paul Brändle ja basisti River Adomeit kotiutuivat alkuviikosta ja treenaavat tämän viikon tilalla. Torstai-illan konsertissa kuultiin jo uutta, Mustikkarinteellä sävellettyä musiikkia.
“Tämä aika on ollut tilaisuus palauttaa keskittyminen ja maadoittua uudelleen, jotta voimme tehdä musiikkia, joka tulee aidommasta ja puhtaammasta paikasta. Forest Studio Mustikkarinne toi säveltämässämme musiikissa esiin erilaisen sävyn, joka oli vahvasti inspiroitunut kauniista ympäristöstä ja luonnonläheisyydestä. Olen viettänyt joka päivä aikaa lammen rannalla vain rentoutuen ja kirjoittaen, mikä on puhdistanut mieltäni valtavasti.”
Enji Erkheem, Paul Brändle ja River Adomeit ovat Mustikkarinteen kesän 2024 taiteilijavieraita.
Lähikohteita
Sammatin, Suomusjärven ja Nummen kohteita iloksi ja inspiraatioksi.
Mustikkarinteen lähialueilta, Suomusjärveltä, Sammatista ja Nummelta, löytyy ihania, virvoittavia retkikohteita. Tässä omia hengähdys- ja inspiroitumispaikkojani, Vuorikosken Myllyllä ja Lahnajärvellä on myös majoitusmahdollisuus.
Kohteet kartalla.
Vuorikosken Mylly
Sammatti
Kohiseva koski, sykähdyttävä miljöö. Kahvia ja uuden elämän saaneita kirpparilöytöjä, vaihtuvia näyttelyitä, avoinna viikonloppuisin, kesäaikaan ke-su.
Miinan tupa
Sammatti
Paikallisia käsitöitä myyntinäyttelyssä ja historian siipien havinaa, kesäisin klo 16 asti
Kuva: Miina Lönnrotin tekemä ryijy. Suomen kansallismuseo
Paikkarin torppa
Sammatti
Elias Lönnrotin synnyinsija. Historian siipien havinaa jota soittaa järveltä puhaltava tuuli. Täällä voi poiketa samalla kun poikkeaa Miinantuvassa ja jatkaa vielä Lönnrotin itse suunnittelemaa mutkatietä Lammintalolle.
Pihaperhonen
Sammatti
Pihaperhosen Taimisto on pieni mutta suurella sydämellä ja huolella toteutettu taimisto Lammintalolle johtavan tien varrella.
Lammintalo
Sammatti
Elias Lönnrotin koti. Kaunis, hienosti tunnelmallinen kotimuseo ja tienoo. Kivasti kerrottua historiaa.
Riikan Tupa
Nummi
Kahden puutarhurin ylläpitämä torppa. Ideoita puutarhaan, vanhan ajan patinaa, uuden ajan kesäkukkia ja talon leipää mukaan. Omatoimitupa, avoinna 24h
Taukopaikka Lahnajärvi
Suomusjärvi
Nykyisin käsintehty, simppeli lounas ja tuoreita leipiä ja leivonnaisia koko päivän.
Suomusjärven kirkko ja kotiseutumuseo
Suomusjärvi
Jos olet liikkeellä kesäviikonloppuna klo 10-14 välillä niin kotiseutumuseomme kertoo kivasti seudun muinaisesta historiasta aitan viidessä kerroksessa.
Sipilänranta
Suomusjärvi
Ihana oman kylän uimaranta. Hiekkaranta ja kirkas vesi.
Jos olet liikkeellä fillarilla tai maasturilla niin Lammintalolta pääsee kärryteitä pitkin Suomusjärven puolelle, reitin varrella voi poiketa uimassa Sipilänrannassa.
Kuvan taitettavia kanootteja saat vuokraan meiltä Mustikkarinteeltä.
Ruissaari
Suomusjärven Enäjärvi
Sipilänrannassa on myös kanootinlaskupaikka. Enäjärven saarista Ruissaari on Lohjan ja Salon kaupunkien yhteisomistuksessa ja sieltä löytyy myös tulistelupaikka. Toinen kanootinlaskupaikka löytyy Uitsalmesta, sillan kupeesta.
Muita kohteita
Matkalla mm. Sammatin kirkko ja hautausmaa ja Lohilammen museo. Suomusjärven puolella Laidikkeentie 100:n kohdalla vanha hautausmaa. Suomusjärven kauppalassa Sale ja kahvila, lähempänä moottoritietä myös humpuukihalli Kasvihuoneilmiö. Merta kohti suunnatessa Karjalohjan kautta voi jatkaa Fiskarsiin, jonne on noin puolen tunnin huristus.
Luonto ja ulkoilu
Seudulla on kaksi luonnonläheistä frisebeegolfrataa, toinen Sammatissa ja toinen Suomusjärvellä.
Enäjärven ympäri voi fillaroida, reittiehdotus täällä.
Turkuunpäin ykköstietä jatkettaessa Suomusjärven kauppalan jälkeen vasemmalla on pieni parkkis, josta johtavat pitkospuut Aneriojärven lintutorniin ja edelleen lintupiiloon. Aneriojärven ranta-alueet ovat Suomen varhaisimpia asuinsijoja.
Luontokohdesuosikkini on mykistävän hieno Hyyppärän harjualue, sen luontopolku ja Kultalähde, jonka ranta tosin oli ainakin viimeksi käydessä vielä Metsähallituksen remontissa. Hyyppärältä voi jatkaa vielä virvoittumaan toiselle puolelle Kiikalaa Ilolan arboretumiin, joka on useamman polven puutarhurin hoidossa oleva uskomattoman hieno ja laaja metsäpuutarha-alue. Varaa aikaa molempiin ja Ilolaa varten kahden euron kolikko pääsymaksuksi. Ilolassa on myös myynnissä alueella kasvatettuja taimia.
Juhannuspäivän jatsit Mustikkarinteellä
Juhannuspäivänä avattiin Mustikkarinteen puutarha ensimmäisen kerran musiikille.
Juhannuspäivä Mustikkarinteellä. Lämpöinen kiitos Juha Leviäkangas ja Kaius Ruokonen musiikista, Jarkko Sainio kuvista ja naapurit, kylän väki ja juhannusvieraat kun tulitte ja olitte
Seuraavan kerran meillä soi 6.7.
