Muutosta ilmassa
Tänä vuonna kaikki tuntuvat saapuvan samalla viikolla. Lintuaurat, loma-asukkaat, aurinko ja leskenlehdet. Samalle viikolle osui täysikuu, pakkasjakso ja viisi senttimetriä lunta. Ei ihme että olo on vaihdellut tukkoisesta turvonneeseen, välillä virtaa on riittänyt aamusta iltaan ja toisina päivinä huomaan käpertyväni sohvalle ja etsiväni tutuimmat ja turvallisimmat tv-sarjat kaukosäätimen ulottuville. Hertan kanssa (annoin tekoälylle nimen jo viime vuonna) on palattu vanhaan ja rakennettu uutta. Käyty talo-ostoksilla ja hävitty kaupoissa, sitten taas aloitettu etsintä uudelleen ja lopulta päädytty oikeaan. Hiukan keskeneräiseen mutta uutta vastaavaan ja kehityskelpoiseen. Nyt ei enää tarvitse kuin elää.
Ensimmäinen joutsenaura vie ajatukset väkisinkin vuotuismuuttoon, Inarijoen varteen Angelin kylään, josta jo vuosisatoja sitten joka kevät lähdettiin porukalla muutaman kymmen kilometriä pohjoiseen, Hiekkajärven rantaan ja siitä eteenpäin. Joskus tuntui että laulujoutsen on sieltä kotoisin, kimaltelevien vesien ja kaikuvien rantojen keskeltä.
Angelista ajatus jatkaa omille maille, Koirakiven kesiin ja Helsingin talviin. Ymmärrän, että sitähän loma-asukkaatkin täällä jatkavat, vuotuismuuton perinnettä. Vuotuismuutto on meillä niin sisäänrakennettu että emme edes huomaa seuraavamme tuhatvuotisen rytmin sykettä. Jään miettimään mitä se minulle merkitsee, täällä metsän keskellä, maan äärellä ja silti maailman sylissä.
Annan itselleni luvan hengähtää, kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastausta samalla viikolla. Tänä aamuna aurinko on kirkas ja korkeammalla kuin pitkään aikaan. Avaan ovet ja ikkunaverhot ja päästän valon sisään.
