Ihminen kantaa mukanaan niitä joita rakastaa, he ovat aina läsnä ja maailma on täynnä helppoja tilaisuuksia hellyydenosoituksiin, se maksaa niin tuiki vähän ja saa niin paljon aikaan. – Tove Jansson
Puutarhaa hoitaessa ajattelen usein isoäitiäni. Jota en oikeastaan tuntenut ollenkaan. Tiesin, että hän teki elämäntyönsä hautausmaan puutarhurina. Että hän omisti sydämensä yhdelle ihmiselle, isoisälleni jota en koskaan tavannut. En tavannut toistakaan isoäitiäni, mutta papan tapasin. Ja muistan.
Ajattelen myös muita ihmisiä, ja suunnittelen. Maalaan kuvia ja piirrän ilmaan ohjelmia, hetkiä, kohtaamisia. Menneitä ja tulevia. Toteutuneita, toteutettavia ja niitä joiden en koskaan soisi toteutuvan. Niitä myös, jotka tuntuvat kaukaisilta, mutta jotka jotenkin työn edetessä tuntuvat tulevan lähemmäksi ja aina välillä huomaan jälkeenpäin, että hei, tämäkin toteutunut unelma sai alkunsa puutarhassa.
Tänään raivasin lammen rantaa. Rinteessä kasvaa kymmeniä pieniä männyn taimia, joita mieluusti varjelee ja säästää. Sitä niin helposti jää miettimään, säästää ja varjelee paitsi puita myös asioita, ihmisiäkin joskus. Olen aikaisemmin tehnyt ylemmäs rinteeseen tilaa pieniä koivuja poistamalla ja niittämällä satoja vadelman alkuja ja muita ruohoja mutta männyt olen jättänyt viime vuoteen asti rauhaan. Silloin otin parikymmentä pientä pois ja jätin elinvoimaisimmista muutaman polun varteen. Vuodessa ne pörhistyivät ja kasvoivat pituutta niin että taimien sijaan niistä voi jo puhua puina.
Nyt istuin kiven päälle, tunnustelin ja näin yhtäkkiä aika tarkkaan mistä ja miten lähteä karsimaan. Ainakin puutarhassa. Vedin syvään henkeä ja annoin mennä. Puiden alta paljastui kangas, lampi tuntui suurentuvan silmissä ja hetken tuntui kuin olisi ollut pohjoisen erämaajärven rannalla, kuivan männyntuoksuisen ilman ja kirkkaan veden äärellä jonka yli käy leppeä tuuli ja jossa on helppo hengittää. Lammen toiseen rantaan laskeutui vesilintu joka pujahti oksien välistä piiloonsa. Tuotakaan pesää en ollut ennen huomannut.
Huomenna en raivaa mitään. Olen vain ja nautin sen hetken kun liljat vielä kukkivat.
Vastaa