REVIEWS
Die Dame spinnt. Das ist - wie schon der Name Klotho sagt - ihr mythologischer Beruf. Mit den schwesterlichen Moiren arbeitet sie sich an den Schicksalsfäden der Erdenbürger ab. Im Münchner Residenztheater tritt Klotho, die bei Euripides gar nicht vorkommt, persönlich auf: Maskenhaft lächelnd singt Sanni Orasmaa ihre Vokalisen ins Mikro. Am Anfang und am Ende und zwischendurch erzeugt sie ebenso befremdlichen wie tröstlichen Sound, sie ist offenkundig das Alpha und das Omega und der Kern der dramatischen Angelegenheit.
Nicht zu vergessen die fantastische finnische Sängerin Sanni Orasmaa, die mit großer Musikalität federleicht zwischen Jazz und Klezmer, Scat-Variationen und Klage-Singsang changiert.
Slo Motive’s serene upending of the jazz canon with singer Sanni Orasmaa, keyboardist Kari Ikonen and percussionist Mamba Assefa managed to capture all that energy Tampere represents.
John Ephland, DownBeat Magazine
Ehkä suurin yllätys monille oli Sanni Orasmaa. Hänen upea tulkintakykynsä ja läsnäolonsa oli kokonaisuuden timantti. Orasmaan hiuksia nostattava esitys kappaleessa Day Dream jää jazzlaulutaiteen historiaan kaikilla mittapuilla.
Joku voi tietenkin nyrpistellä nenäänsä Sannin omintakeiselle laulutyylille, josta ilmentyy jazzin, kansanmusiikin ja jopa joikuperinteen aineksia. Se ei ole oikein perinteistä jazzia, muttei myöskään noudata muodikkaita hengitysharjoitustyylejä ja muita vokaalitekniikoita. No, nyrpistelköön vaan; me Sanni-fanit tiedämme paremmin.
Jännittävät tonaaliset ratkaisut, rohkeine oktaavihyppyineen, ja epätavallinen tyyli painottaa suomen kielen sanoja tekevät laulusta sävykkään ja ilmeikkään. Sannin äänessä on tarvittaessa voimaa kuin pienessä kuorossa, mutta soundi ei ole kova – herkkyyttä ja sensitiivisyyttä riittää tulkintoihin ja eheän kuulijakokemuksen luomiseen. Studiokikkailua ei tarvita. Tietty tumma juonne sävyttää Sannin tulkintoja, hieman ehkä tyyliin: ”ketä hellimmin sä tänään rakastit, sen huomenna hauta peittää”.
Jännittävät tonaaliset ratkaisut, rohkeine oktaavihyppyineen, ja epätavallinen tyyli painottaa suomen kielen sanoja tekevät laulusta sävykkään ja ilmeikkään. Sannin äänessä on tarvittaessa voimaa kuin pienessä kuorossa, mutta soundi ei ole kova – herkkyyttä ja sensitiivisyyttä riittää tulkintoihin ja eheän kuulijakokemuksen luomiseen. Studiokikkailua ei tarvita. Tietty tumma juonne sävyttää Sannin tulkintoja, hieman ehkä tyyliin: ”ketä hellimmin sä tänään rakastit, sen huomenna hauta peittää”.
Sannin huikeassa esityksessä navajo-intiaanien musiikkiin perustuva laulu oli suorastaan nerokas keksintö tässä konseptissa – samalla heimopinta avartui kahdesta pienestä kansakunnasta Pohjois-Amerikan suurimman intiaaniheimon piiriin.
Jazz on parhaimmillaan ilmaisunvapautta, kauneutta ja kaavoihin kangistumattomuutta. Samoista syistä se voi olla myös riipivän pitkästyttävä taiteellinen kokemus. Kun vapaus, improvisointi ja väkevä henkilökohtaisuus kangistuvat helposti ennakoitaviksi maneereiksi, on peli käytännössä menetetty... on aika pakata kyynisyys kaappiin ja lähteä prässit suorana kohti jazzklubia.
Turun aika: Prässit suorana kohti jazzklubia
Sanni Orasmaa, 40, on viimeisen kymmenen vuoden aikana väläytellyt niin taitavaa ja tulkinnallisesti upeaa jazzlaulua, että tavallinenkin ihminen voisi väistämättä tulla valloitetuksi.
Jokin tässa konsertissa osui harvinaisen hienosti yksiin; näin sen pitikin mennä. Tapahtui niin, että keskiviikkona Pakkahuoneella koetun "ensikonsertin" myötä on suomalaisen jazzin tarina kukaties nyt yhtä lukua täydempi ja täydellisempi. Ikään kuin puuttuva palanen, kadonnut säe, olisi löytynyt. Paljon sanottu, myönnän. Tosin paljon voi myös vaatia Sanni Orasmaan ja Antti Lötjösen tasoisilta maailmanluokan muusikoilta.
Mutta mitã ylipäätään pitää vaatiman, millaisia odotusarvoja tulee nostattaman, kun estradi täyttyy ja musiikki muovautuu vain ja ainoastaan laulajan ja kontrabasistin toimesta... Esitys sinällään rakentui hetken ja läsnäolon sekä tietenkin puhtaan, ei siis ulkokultaisen, virtuositeetin varaan... Paljas ja intiimi, lämminhenkinen ja sydämellinen: ne ovat sanoja, jotka kuvaavat paitsi Orasmaan ja Lötjösen musisointia keskiviikkoiltana myös Pakkahuoneella vallinnutta ilmapiiriä. Tämä oli täydellinen kokonaisuus juuri tässä hetkessä... Siksi on myös selkokielellä kirjoitettua, että kyseessä oli vuoden parhaita jazzkonsertteja Joensuussa.
Mutta mitã ylipäätään pitää vaatiman, millaisia odotusarvoja tulee nostattaman, kun estradi täyttyy ja musiikki muovautuu vain ja ainoastaan laulajan ja kontrabasistin toimesta... Esitys sinällään rakentui hetken ja läsnäolon sekä tietenkin puhtaan, ei siis ulkokultaisen, virtuositeetin varaan... Paljas ja intiimi, lämminhenkinen ja sydämellinen: ne ovat sanoja, jotka kuvaavat paitsi Orasmaan ja Lötjösen musisointia keskiviikkoiltana myös Pakkahuoneella vallinnutta ilmapiiriä. Tämä oli täydellinen kokonaisuus juuri tässä hetkessä... Siksi on myös selkokielellä kirjoitettua, että kyseessä oli vuoden parhaita jazzkonsertteja Joensuussa.
PROFILES
”Uskon lujasti, että jokaisella ihmisellä on oma ääni, jonka löytämisellä ja vahvistamisella on moninaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia”, sanoo Sanni Orasmaa. Hän valmentaa luontolähtöisillä menetelmillään säännöllisesti sekä harrastajia että äänenkäytön ammattilaisia, kuten laulajia ja näyttelijöitä. ”Yksi yksinkertaisista oivalluksista on, että luonnossa oleva tila auttaa avartamaan myös omaa sisäistä tilaa – ja ihminen laajenee ikään kuin luonnostaan.”
– Nykyään meillä on kaikilla, jopa minulla, askelmittari, ja ne mittarit määrittävät sitä, miten me mennään metsän läpi ja millä tavalla me päästään perille. Yleensäkin meidän kulttuurissa se perille pääsy on aika iso juttu, Sanni Orasmaa kertoi lähetyksessä. Miten osaisi olla pyrkimättä ”perille” ja vain olemaan matkalla? Orasmaa sanoo, että se lähtee hengityksestä. – Jos on koko viikon juossut pitkin Helsingin katuja ja on vauhti päällä, niin kaikki, mikä liittyy puun halaukseen ja hengitykseen, tuntuu hörhöilyltä. Se on ihan selvä homma.
Soolokiertueella on tärkeä merkitys monessa muussakin musiikkiproduktiossa mukana olevalle Orasmaalle.
– Muusikkona minulla on laulajan identiteetti. Pidän tärkeänä sitä kontaktia, joka syntyy ihmisten kanssa kun esiinnyn yksin pianon kanssa. Tunnen, että juuri silloin olen palannut juurilleni muusikkona.
– Muusikkona minulla on laulajan identiteetti. Pidän tärkeänä sitä kontaktia, joka syntyy ihmisten kanssa kun esiinnyn yksin pianon kanssa. Tunnen, että juuri silloin olen palannut juurilleni muusikkona.
NATURE AND NATURE SINGING
LUONTOLAULUN ytimessä on äänen tunteminen, Orasmaa sanoo. ”Samalla tavalla kuin me seuraamme itseämme piippareista ja askelmittareista ulkoapäin, tai katsomme itseämme peilistä, samalla tavalla suhtaudumme usein ääneemme kuulon kautta, kehomme ulkopuolelta.” ”Alamme helposti miettiä, miltä me kuulostamme toisen korvaan.”
Sanni Orasmaa opettaa etsimään metsästä rauhaa, jonka voi tallettaa mieleensä ja kutsua esiin myöhemmin. Green care -yrittäjä ja jazzlaulaja Sanni Orasmaan mukaan metsässä saavutettuun rauhan tunteeseen voi palata kiireisen arjen keskellä.
– Nykyään meillä on kaikilla, jopa minulla, askelmittari, ja ne mittarit määrittävät sitä, miten me mennään metsän läpi ja millä tavalla me päästään perille. Yleensäkin meidän kulttuurissa se perille pääsy on aika iso juttu, Sanni Orasmaa kertoi lähetyksessä. Miten osaisi olla pyrkimättä ”perille” ja vain olemaan matkalla? Orasmaa sanoo, että se lähtee hengityksestä. – Jos on koko viikon juossut pitkin Helsingin katuja ja on vauhti päällä, niin kaikki, mikä liittyy puun halaukseen ja hengitykseen, tuntuu hörhöilyltä. Se on ihan selvä homma.
– Minun metsääni on lapsesta saakka kuulunut Träskändan ikiaikainen tammi, jota olen käynyt tervehtimässä pikkutytöstä lähtien. Nyt olen palannut sen juurille ja tuonut musiikin mukanani, Sanni Orasmaa sanoo.
Small quote in a big article: The sounds of the frost biting the corners of the house, ice singing, footsteps on the snow — these are all part of the experience.
Kuuntelemisen taidon voi löytää luonnossa uudelleen. Äänten merkitys koetaan usein alitajuisesti. Kuulemme ääniä unissammekin. Sulkiessaan ympäristön melun pois moni menettää herkkyyden kuunnella.